Leenun kanssa ollaan tähän asti touhuiltu melko normaalisti, vaikka postauksia ei ole kauheasti siitä tullutkaan. Kuun muuton ja lukion alkamisen myötä olen päässyt käymään noin kerran viikossa Leenulla, jolloin ollaan tehty mukavia ajolenkkejä ja puuhailtu muutenkin kaikkea kivaa yhdessä. Kuitenkin, kaikki muuttuu aikanaan. Erinäisten syiden seurauksena ollaan harkittu monia erilaisia vaihtoehtoja, joista lopulta meille jäi jäljelle vain yksi, Leenun osuuden myyminen.
Kyse ei ole siitä, etteikö tätä tilannetta oltaisi haluttu välttää viimeiseen asti. Kuitenkin, tämä ratkaisu todettiin kaikkein järkevimmäksi tähän tilanteeseen, vaikkei se todellakaan ollut helppoa. Yksi syy tähän oli jo aiemmin mainitsemani välimatkan pituus. Yhden tallireissun matkoihin kului pelkästään puolitoistatuntia, ja kun siihen lisää vielä päälle Leenun liikutuksen siellä, sekä Kuun liikutuksen ja muut toimet sen tallilla, on yksi päivä aika lyhyt aika.
Toki tämä ei ole pelkästään ainut syy, vaan sanotaanko näin, että ratkaisu oli monen eri tekijän vaikutuksesta syntynyt. Muita syitä en kuitenkaan ala täällä sen enempää avaamaan, sillä ne menevät jo henkilökohtaisten syiden puolelle.
Leenu tulee aina olemaan mulle erityinen samalla tavalla kuin Kuukin, onhan se kuitenkin mun ihan ensimmäinen oma poni. Vaikka ei kokonaan oma, niin joka tapauksessa. Ilman Leenua tuskin olisin ikinä päässyt tutustumaan raviurheilun maailmaan, saatika sitten starttaamaan itse raveissa! Leenun ansiosta olen päässyt itse myös näkemään ja olemaan osa sitä, kuinka kurittomasta ja ihmistä arvostamattomasta ponista kuoriutuu maailman ihanin ja läheisyydenkipeä halinalle. Siksi Leenulla on myös niin erityinen paikka, sillä Kuun tapaa siinä näkyy oman työn tulos. Tulos siitä, että oikeanlaisella käsittelyllä kiukkuponistakin voi saada ihanan ystävän.
Kun puolitoistavuotta sitten haettiin Leenu uuteen kotiin, osittain säälistäkin, voin sanoa, että odotukset eivät olleet ihan näin korkealla. Mitä nyt yleisesti odottaisit lähinnä pihankoristeena seitsemän vuotta olleelta ponilla? Jep, tuskin ihmeempiä. Leenu kuitenkin todisti myös tämä vääräksi, sillä siitä kuoriutui ajan kanssa todellinen helmi.
En voi väittää, että Leenun kanssa olisi ollut aina helppoa ja kivaa, ei todellakaan. Välillä metsästettiin ponia heinäpellosta, välillä istuttiin tuskanhiki päällä kärryillä, kun erään mielestä kaikki muu oli hauskaa paitsi neljällä jalalla rauhassa hölköttely. Voin sanoa, että myös Leenun kanssa ei tullut ikinä tylsää, ja harvoin kaikki meni niinkuin Strömsössä.
Kuitenkin Leenu usein näytti myös parasta puoltaan, joista hyvä esimerkki on muunmuassa meidän viimekesän Ypäjän leiri. Aiemmin Leenun kanssa ei oltu reissattu noin pitkälle, eikä meillä ollut myöskään mitään hajua, kuinka se tulisi käyttäytymään vieraassa paikassa. Leenu ylitti kuitenkin kaikki odotukset, ja se oli kuin vanha tekijä kaikinpuolin! Ja näinhän se yleensä menikin, että se osasi olla se maailman ihanin tositilanteen koittaessa.
Tätä postausta en olisi todellakaan halunnut vielä kirjoittaa, ja se onkin lojunut luonnoksissa jo jonkun aikaa. Parhaat päätökset harvoin ovat niitä helpoimpia, joka tässäkin tapauksessa pätee. En kuitenkaan halua ajatella tätä asiaa surullisena, vaikka se vaikeaa vielä onkin. Leenu kuitenkaan ei ole lähdössä mihinkään tuolta, ja saan aina käydä katsomassa sitä. Mielummin ajattelen kaikkia hyviä ja ihania asioita, joita ollaan Leenun kanssa saatu kokea yhdessä, sillä ne ovat niitä, joiden muistot säilyvät hyvin pitkään.
Leenun kanssa touhuilu ja tekeminen opetti ihan hurjasti, ja oon tosi onnellinen, että juuri Leenu oli se poni, jonka ostoon päädyttiin. Leenu oli ensimmäinen shettis jota mentiin katsomaan, ja vaikka alunperin vannottiinkin että ensimmäistä ei osteta, olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, että ostopäätös silloin tehtiin ♥
Helsinki Horse Fair on taas tältä vuodelta käyty, ja ajattelinkin nyt hieman esitellä ostoksia kyseisiltä messuilta, ja ylipäätään jakaa fiiliksiä. Itse en ollut blogipassilla messuilla, sillä sen hakeminen jäi multa vähän niinkuin puolivahingossa välistä. Havahduin asiaan vasta pari päivää ennen haun päättymistä, ja kun en sitä silloin kerennyt tekemään, unohtui se vahingossa tehdä kokonaan. No, ehkä ensi kerralla sitten!
Itse olin messuilla lauantaina, sillä se vaikutti kaikin puolin parhaalta päivältä. Lisäksi blogiexpon palkintojenjako oli silloin, joten ihan senkin takia valitsin kyseisen päivän. Tämä blogihan oli ehdolla kategoriaan Nuori Nousija, josta ensinnäkin olin ihan huippu innoissani! Yleisöäänestyksen puolesta näytti ihan hyvältä, mutta koska tilastot suljettiin näkyvistä 10 päivää ennen äänestyksen päättymistä ja kilpakumppanit olivat kovia, en oikeastaan edes uskaltanut toivoa yhtään mitään. Siksi olikin ihan super ihana yllätys, kun pari päivää ennen messuja tuli tieto, että olen voittanut oman kategoriani!
Messuilla sitten kävin palkintojenjaossa vastaanottamassa palkinnon, ja pitämässä pienen kiitospuheen. Puhetta en itseasiassa ollut juuri suunnitellut, sillä sen kanssa kävi pikku väärinkäsitys. Jos tilaisuuteen ei olisi päässyt paikalle, sai tehdä videon. Noh, minä innoissani sitten viestiä lukiessa en lukenut sitä kunnolla, ja siten tein myös sen videon (ja jäädyin tunnin pakkasessa sitä kuvatessa). Tietenkään koko videolla ei ollut mitään tarvetta kun kerran itse olin paikalla. Kaikki meni kuitenkin kivasti, ja oli mukava nähdä, kuinka moni tuli katsomaan palkintojenjakoa! Kiitos vielä tätäkin kautta ihan kaikille, jotka kävitte äänestämässä! Unelma, josta en pari kuukautta sitten osannut haaveillakaan, toteutui teidän ansiosta <3
Tuon hienon pokaalin ja ruusukkeen lisäksi Horse Fairista jäi käteen myös hieman muita juttuja Kuulle, joten siirrytään nyt niihin!
HARCOUR-SATULAHUOPA
Koska satulahuopia tuskin voi olla ikinä liikaa, on se yleensä messuostoksien must have -tuote. Olin jo aikalailla kierrellyt kaikki osastot etsien sitä täydellistä huopaa, mutta oikeastaan tuloksetta. En halunnut kuitenkaan ostaa mitään "perusbasiccia", vaan jonkun oikeasti hyvän, laadukkaan ja silmää miellyttävän huovan. Kun olin jo lähes luovuttanut, bongasin kuitenkin aika pieneltä osastolta kyseisen huovan, ja ihastuin heti!
Tummansininen on näköjään muodostunut meidän vakkariväriksi Kuun kanssa, joten se yhdistettynä ihaniin helmiyksityiskohtiin ja muotoiltuun säkätilaan on juuri se, mitä halusinkin. Huovan ns. väärä puoli on puuvillaa, joten se on myös hevoselle mukavaa materiaalia. Lisäksi tässä on tosiaan muotoiltu ja korotettu säkätila, eli huopa ei jää kinnaamaan säästä, vaan pysyy paikallaan erinomaisesti antaen hyvän tilan. Tämä on ollut meillä jo testissä pari kertaa, ja sekä koulussa että esteillä pysyy paikallaan super hyvin, vaikka vastinhihnoihin tulevia remmejä ei ole ollenkaan.
IMPERIAL RIDING -FLEECEPINTELIT
Näin talvisin laitetaan Kuulle aina kylmäyksen jälkeen fleecepintelit jalkoihin palauttamaan verenkierron normaaliksi, ja koska kylmätään lähes joka treenin jälkeen, ovat pintelit aika ahkerassa käytössä. Lisäksi Kuun lempihommaa on puuhastella karsinassa pinteleiden parissa, ja usein ne aamulla löytyvätkin purun seasta :D Nykyiset pintelit ovatkin kestäneet harvinaisen kauan, mutta pikkuhiljaa niissäkin alkaa näkyä Kuun oma design. Näinpä messuilta olikin etsinnässä uudet fleecepintelit.
Suuntasinkin Manskin osastolle katselemaan uusia ja edullisia fleecepinteleitä, ja silmiin pistivät heti nämä! Tiedän, Kuu varmasti arvostaa kamalasti tätä väritystä, mutta ovathan nämä nyt söpöt, ja sopivat Kuulle aika hyvin ;) Lisäksi varsinaisen kiinnitystarran päälle tulee vielä tuo irrotettava logolla varustettu pala, joten sen myötä Kuukin saa hieman haastetta pinteleiden irrotusyrityksiin.
NAHKAISET SUOJAT
Myös uudet suojat sileätyöskentelyyn ja kotona menoon olivat ostoslistalla. Meillä oli kahdet ns. kakkossuojat, mutta toisista tarrat ovat löystyneet auttamattoman paljon, eivätkä ne enää pysy kauhean hyvin kiinni. Toisesta parista puolestaan yksi suoja on meidän umpihankimaastoilun seurauksena tällä hetkellä keskellä metsää, puolen metrin hangessa paikassa X.
Nämäkin löytyivät Manskin osastolta, ja yhteensä maksoivat vain 20 euroa! Kyseessä ovat siis mustat nahkaiset perussuojat eteen ja taakse, joissa on sisällä neonpreeni pinta. Suojat vaikuttavat oikein hyviltä, ja näissä myös tarra on hyvän tiukka, joka ei ainakaan hetkeen pääse löystymään. Nämä riittävätkin oikein hyvin meidän sileätyöskentelyyn ja kotona humputteluun, hypätessä meillä on sitten tietenkin käytössä hieman laadukkaammat suojat.
BLING-KOULURAIPPA
En ole voinut pitää Kuulla kouluraippaa tähän asti ollenkaan, sillä se raukka on pelännyt sitä todella paljon. Tai oikeastaan en ole edes pitkään aikaan kokeillut, kunnes sitten ehkä kuukausi taaksepäin päätin extempore testata nykyisen tilanteen. Tällöin Kuu ei korvaansa lotkauttanutkaan kouluraipalle, eikä välittänyt siitäkään negatiivisella tavalla, kun sillä koski lautasille. Tästä lähtien olenkin mennyt koulutreenit asianmukaisella raipalla, ja on kyllä huomattavasti helpompaa!
Messuilta päätinkin sitten ostaa oman kouluraipan, ettei joka kerta tarvitse lainata tallilta. Kiertelin monia osastoja, ja lopulta päädyin ostamaan tälläisen mustan, juuri sopivan pituisen kouluraipan samettisella strassikädensijalla. Tällä kelpaa sitten jatkossa mennä koulutreenit, varsinkin kun se sopii meidän koulusuitsien blingi-otsapantaan aikas hyvin!
MUOTOILTU YLEISSATULAVYÖ
Viime vuoden Horse Fairista ostettiin Kuulle uusi yleisvyö, sillä edellinen oli jäänyt pitkäksi. Nyt kun Kuun laihdutuskuuri on tehonnut ihan mukavasti ja poni alkaa hiljalleen olemaan niissä mitoissa, missä sen kuuluukin olla, alkaa tämänhetkinen 125cm vyö olla pikkuhiljaa hieman pitkähkö. Nykyään se menee kummaltakin puolelta jo helposti neloseen, eli lyhyempään 120 senttiseen vyöhön siirtyminen alkaa olla pian ajankohtaista.
Nyt tänä vuonna käteen jäikin aikalailla meidän nykyisen vyön kanssa samanlainen, mutta viisi senttiä lyhyempi muotoiltu nahkavyö. Sattumoisin bongasin Hevarin pisteeltä alevöitä, jotka kaikki olivat 120 senttisiä, ja maksoivat 35 euroa. Juuri siis kuin meille tehtyjä! Näin ensisilmäyksellä nahka vaikuttaa oikein laadukkaalta ja pehmeältä, sekä muotoilu on juuri passeli. Ehkäpä me päästään siirtymään tähän vyöhön jo pian!
NAHKAOHJAT
Uusien kouluohjien hankintaa olin myös hieman suunnitellut, mutta ensisijaisesti olin miettinyt sellaisia grippikumiohjia. Nykyiset kouluohjat meillä ovat tavalliset grippiohjat, jotka sinänsä ovat pidoltaan ihan ok:t, mutta muuten laatu ei ole kovin hyvä. Nahkaosat ovat alkaneet halkeilemaan, ja stopparit eivät pysy paikallaan.
Messuilla katselinkin eri ohjavalikoimia, ja yllättäen päädyin tutkimaan näitä nahkaohjia. Ennemmin en ole juuri nahkaohjiin perehtynyt, tai ylipäätään niitä edes harkinnut, mutta tarkastelun perusteella ne vaikuttivatkin oikein hyviltä niin pidoltaan kuin laadultaankin. Myös ne ovat tietenkin olleet jo viikon ajan testissä, ja olen tykännyt kovasti! Ne ovat paksummat kuin ns. normiohjat, joten aluksi ne tuntuivat hieman oudoilta, mutta nyt kun niihin on tottunut, voi sanoa, että pito ja tuntuma ovat huomattavasti paremmat!
JOUSTOPINTELIT
Yleensä käytetään koulussa ihan vain suojia, mutta jos oikein innostutaan tuuppailemaan, saatetaan leikkiä true dressageratsukkoa, ja laittaa pintelit. Tähän asti meillä on kuitenkin ollut vain valkoiset pintelit, ja voin sanoa, että ne eivät ole ehkä ihan kaikkein kätevimmät :D Niinpä etsinnässä olivat myös hieman toisenväriset pintelit.
Myös nämä joustopintelit olivat fleecejen tapaan Manskista. Kaiken lisäksi tämäkin pari irtosi kympillä, joten ei kauaa tarvinnut miettiä, pitäisikö ostaa. Lisäksi tummansininen väri oli juuri täydellinen, ja pintelit sopivatkin meidän molempiin kouluhuopiin enemmän kuin hyvin, mikä tärkeintä ;)
Pari päivää sitten testattiin näitä uusia juttuja oikein urakalla!
Helmikuun viimeisen viikon sunnuntaina, eli 25.2 oli luvassa jo pitkään odotettu esteratsastaja Maiju Mallatin estevalmennus, joka järjestettiin Niihamassa. Alunperin valmennus piti olla jo helmikuun alussa, mutta siirtyikin loppukuulle, jolloin jouduttiin odottamaan vielä hetki. Kyseinen valmennus oli sinänsä ainutkertainen, koska Maiju tuskin kovin usein ehtii ainakaan Tampereelle asti tulla omien kisaamiensa lomassa. Odotukset ja toivomukset niin valmennuksen ja Kuun käyttäytymisen suhteen olivatkin korkealla, sillä halusin saada valmennuskerrasta kaiken irti. Käytössä oli myös kisakalusto, joka oli erittäin positiivinen asia. Normaaleissa treeneissä kun ei tuota kisakalustoa saa käyttää, joten senkin puolesta oli erittäin kiva päästä hyppäämään esteitä ja johteita, jotka tulisivat jo seuraavissa kisoissa jälleen vastaan.
Maneesille saavuttiin jo hyvissä ajoin, jotta kerittäisiin kävelemään ja verkkailemaan hyvin ennen valmennuksen alkua. Edellisen ryhmän mentyä hieman yliajalle, kerkisinkin tosi mukavasti verkkailla Kuun. Se tuntui tosi rennolta ja kivalta kaikissa askellajeissa, ja oli kaikinpuolin mukava ratsastaa. Hyvillä fiiliksillä siis itse valmennukseen!
Maijun ensimmäinen kommentti "Oho, mikä kaula!" :D
Valmennus aloitettiin lyhyehköllä ravityöskentelyllä pääty-ympyrällä, jossa tarkoitus oli asettaa hevosta ulospäin. Ympyrän loppupuolella nostettiin laukka, ja laukassa ensin maapuomeiksi lasketut kolme kavalettia neljän askeleen väleillä. Ensimmäisessä laukannostossa sain jo huomata, että Kuulla oli hieman virtaa, ja eräs olisikin päästellyt varmasti välit vaikka kahdella, jos olisin antanut. Sain kuitenkin tilannetta rauhoittumaan, ja Kuu malttoi ihan ok. Pian vaihdettiin suuntaa, ja näinpäin Kuu oli kuin eri poni samassa tehtävässä. Nyt se malttoi ihan huippuhyvin, ja aluksi tultiin jopa hieman liian lyhyessä laukassa, sillä väliin tulikin tällöin viisi askelta! Tehtävän jälkeen tehtiin vielä aina päätyyn ympyrä, jonka kaarella jatkettiin vielä vähän tätä ulospäin asetusta.
Kun oltiin menty kyseistä kontrollitehtävää verkaksi, otettiin vielä muutama verkkahyppy vesimattopystylle. Vaikka Kuu kyseistä estettä hieman ihmetteli kun kävin sen näyttämässä, ei itse ylityksessä ollut kuitenkaan mitään ongelmaa. Kun oltiin tultu se pari kertaa, oli aika siirtyä hyppäämään rataa.
Vaikka tultiin lähelle, niin Kuu kyllä pomppaa!
Rata alkoi jo verkkana olleesta kontrolliharjoituksesta. Ensimmäisellä radalla saatiin oikein tasaiset neljä askelta molempiin väleihin. Tästä jatkettiin hieman pidemmällä tiellä muuriokserille. josta oli määrä myös vaihtaa suunta. Ensimmäisellä kerralla tälle esteelle tultaessa Kuu jäi vähän katsomaan estettä, jonka seurauksena se stoppasi siihen. Uudella lähestymisellä ja tsemppauksella Kuu rohkaisi itsensä, ja hyppäsi kyseisen okserin hyvin. Siitä jatkettiin hieman kaarevalla tiellä pystylle, joka oli siis samainen este, joka oltiin tultu kontrollitehtävän ensimmäisenä osana. Lähestymisessä Kuulle iski kakkahätä, jonka seurauksena ajauduttiin hieman lähelle, mutta itse este meni kuitenkin mukavasti.
Seuraavana oli okseri, jossa oli mustakultainen lankku. Sitäkään ei ole tainnut olla aiemmin missään meidän kisaamissa luokissa, joten sekin oli aivan uusi tuttavuus. Tuokin oli hieman liian pelottava Kuulle näin ensimmäisellä kerralla ylitettäväksi, eikä asiaa auttanut se, että itse lähdin kääntämään esteelle liian kaarevasti. Toisella kerralla Kuu meinasi pysähtyä, mutta kokosi jälleen itsensä, ja hieman hupsun hypyn saattelemana jatkettiin matkaa kahdeksan askeleen päässä olevalle pinkille possujohdepystylle. Jälleen pienen takkuamisen jälkeen myös pelottavista possuista päästiin yli, ja viimeisenä oli vuorossa vielä vesimattopysty, joka menikin hyvin ja ongelmitta.
Kun oltiin menty tuo ensimmäinen "verkkarata", ja saatu hieman tuntumaa tämän radan suorittamiseen, tultiin muutaman kerran se uudelleen. Toinen rata alkoi samoissa merkeissä, eli melko tasaisella kontrollitehtävällä. Nyt myöskään Kuu ei vaihdellut laukkaa välissä, joten päästiin sujuvasti jatkamaan muuriokserille. Sekin tosi hyvin nyt, kun muistin ajatella "kujan" ohjilla ja pohkeilla, josta Kuulla ei olisi edes mahdollisuuksia luistaa pois. Laukat vaihtuivat myös okserilta suunnan vaihtuessa, ja näin ollen pysty meni hyvin.
Päätyyn mentäessä ja lankkuokseria lähestyttäessä sain olla tarkkana, ettei Kuu oikaise yhtään, tai etten itse rupea kääntämään liian aikaisin. Nyt okseri menikin oikein sujuvasti, samoin possupysty kahdeksan askeleen päästä. Vesimatolle oli pitkä tie, mutta laukanvaihto venyi aivan liian pitkäksi, joten en alkanut sitä enää esteen lähestyessä säätämään. Siitä huolimatta este meni hyvin. Lopuksi tarkoitus oli vielä tulla kontrollitehtävä uudelleen. Nyt Kuun kierrokset olivat jo aika korkealla, ja pidätteet eivät menneet ihan kunnolla läpi. Saatiin se neljä kyllä väliin, mutta ne neljännet askeleet olivat aika minejä.
Tämän jälkeen oli vielä viimeinen rata, jossa olikin aika korjata viimeisetkin virheet! Tasaisella neljällä jälleen aloitus molempiin väleihin. Nyt Kuu vaihtoi laukan keskimmäisellä esteellä, joten linjan jälkeen se piti korjata ravin kautta. Muuriokserille mentäessä päästiin tekemään hyvä ja suora reitti, josta myös hyppy tuli hyvin. Laukankorjaus, ja jatko pystylle. Nyt pystyn yläpuomi oli jäänyt laittamatta paikalleen, joten hypättiin se täten pienenä. Pystyn jälkeen päästiin jatkamaan tosi hyvässä temmossa lankkuokserille, ja nyt Kuu pysyi myös aika kivasti suorana, eikä yrittänyt pungeta juuri sivuille.
Linja meni ihan super hyvin, ja vaikka Kuu välissä laukkoja vaihtelikin, korjasi se possupystyn jälkeen laukan oikeaksi suoraan. Vesimatolle taas tultiin vähän lähelle, joten siitä tuli puomi. Viimeiseksi jälleen kontrollitehtävä, joka vieläkin hieman liian kovaa. Kuu olisi halunnut vain painaa sen läpi täysiä. Kohta tultiinkin vielä tuo kontrollilinja uudestaan, ja nyt heti sen jälkeen käännettiin vielä voltille ja siinä poni aisoihin. Nyt kuitenkin myös linja meni hyvin, ja näin päästiin lopettelemaan hyviin fiiliksiin!
Kokonaisuutena valmennus oli oikein hyödyllinen, ja saatiin paljon vinkkejä taas jatkoa ajatellen. Toisaalta oli hyväkin, että Kuu hieman pöllötti, sillä nyt saatiin apuja niihin tilanteisiin, missä sitä oikeasti tarvitaan. Saatiin korjattua paljon omaa tekemistä tämän valmennuksen aikana, ja Kuu kyllä hyppäsi tosi hienosti sitten alun kiihdyttelyn jälkeen! Tämän jälkeen ollaankin saatu taas uusia juttuja tekemiseen, ja estetreenit ovatkin sujuneet aika mukavasti :)
Viimeviikonloppuna oltiin tämän kisakauden toisissa kisoissa, joissa mentiin tutut 70&80cm ajatuksella, että tällä kertaa saataisiin sujuvat radat hieman paremmin käyttäytyvällä ponilla, kuin viimeksi. Kisat olivat lauantaina, joten torstaina oltiin tehty kunnon koulutreeni, ja perjantaina mentiin hieman kevyemmin sileällä. Ajateltiin näihin kisoihin kokeilla, millä tavalla tällainen hieman normaalista poikkeava treenikuvio vaikuttaa suorittamiseen. Ennen meillä on ollut tapana mennä lähipäivinä ennen kisoja este- tai kavalettivalmennukseen, joten päätettiin kokeilla hieman toisenlaista strategiaa, ja vertailla, kumpi sopii paremmin.
Kuvat Niihaman kisoista 11.2 (c) Ella Tikkanen
Seiskakympin verkan aloitin työstämällä sileällä jokaista askellajia vuorotellen ympyröiden ja volttien avulla. "Pikkumaneesi", jossa tehtiin sileäverkkaa, oli oikeasti aika pieni, eikä siellä mahtunut hirveästi laukassa esimerkiksi tekemään ympyröitä, mutta sain Kuun silti aika hyväksi, ja se tuli itseasiassa tosi kivaksi! Vähän hitaanpuoleiselta se tuntui, mutta tuli kyllä teräväksi, kun otettiin pari hyppyä miniristikolle ja -pystylle. Jätettiin hypyt kuitenkin vain pariin, sillä erillinen esteveryttely olisi vielä "kilpailumaneesissa" ryhmissä. Kyseessä olivat aika pienet kisat, joten verkkaryhmiä oli vain kaksi/luokka.
Esteverkassa Kuuhun tuli heti tuplasti energiaa, ja sitä pitikin ottaa aika paljon kiinni, ettei se kaahaisi hullun kovaa maneesissa.. Tällä kertaa se tuli kuitenkin aina takaisin, ja pidätteet menivät aika hyvin läpi. Nyt myöskään vauhdista huolimatta se ei pöllöttänyt, vaan keskitti energiansa itse tekemiseen. Ainakin jotain parannusta jo viime kisoihin! Hyppyjä otettiin ensin vasemmassa kierroksessa pystylle. Hypyissä Kuu oli tosi hyvä ja terävä, ja kaikki oikeastaan sujui mukavasti. Vaikka Kuu imi paljon esteelle, tuli se sen jälkeen vallan mainiosti aina takaisin. Tästä olikin hyvä jatkaa oikeaan kierrokseen verkkaamista, missä verkkaesteenä toimi okseri. Myös sille saatiin oikein kivoja hyppyjä, vaikka niitä otinkin vain muutaman. Mielummin esteverkassa jätän hypyt aina siihen, kun tulee muutama onnistunut peräkkäinen hyppy tietylle esteelle, koska Kuulla se ainakin toimii parhaiten. Sen kanssa kun ei kannata turhaan toistaa monta kertaa jollei tilanne sitä erikseen vaadi, koska silloin se kyllästyy helposti.
Ennen meitä radalla oli tämän verkkaryhmän jälkeen vain pari, joten hirveästi ei tarvinnut odotella. Pääsimmekin nopeasti takaisin maneesiin, ja siellä näytin vielä kertaalleen Kuulle kaikki erikoisesteet. Pian lähdimmekin lähtömerkistä suoritukseen, ja ensimmäisenä oli viiden askeleen okseri-pysty -linja. Ykkönen ja kakkonen menivätkin hyvin, ja vaikka linja meinasikin jäädä hieman pitkäksi, sain ajoissa korjattua asian ja tultiin kakkoselle ihan hyvin. Tästä matka jatkui tiukahkon käännöksen siivittämänä kolmospystylle, joka sekin meni aika mukavasti. Sen jälkeen Kuu meinasi poistua yllättäen oikealle, mutta sain sen pidettyä reitillä. Laukanvaihto, ja matka jatkui kivasti neloselle, jolle oli hieman pidempi tie. Saatiin ihan hyvä lähestyminen, mutta yllättäen juuri ennen hyppyynlähtöä Kuu tekikin stopit. Este oli siis hieman normaalista poikkeava laine, jota Kuu oli jo vähän verkassa katsonut. Tämä kielto+äkkikäännös heitti mut hieman satulasta pois, mutta sain kuitenkin nopeasti itseni takaisin satulaan, ja uudella yrityksellä päästiin tuokin hienosti.
Vitoselle taas pidempi lähestyminen, jossa kerkisi hyvin tsekkaamaan kaikki asiat kuntoon. Itse este meni ihan hyvin sekin, ponnistus ajautui hieman lähelle, mutta ihan ok silti. Laukka vaihtui taas hyvin, ja jatkettiin kutoselle ja seiskalle, jotka olivat viiden askeleen okseri-pysty -linjassa. Se menikin oikein sujuvasti, ja Kuu hyppäsi tosi lennokkaasti! Kasi oli viimeinen, ja sille pitikin kaartaa hieman jyrkemmin. Tie meinasi ajautua hieman pitkälle. mutta saatiin ihan ok:sti tehtyä se, ja hypystä tuli kuitenkin hyvä.
Radanjälkeiset fiilikset olivat itseasiassa todella hyvät kiellosta huolimatta, olihan rata ollut muuten aika sujuva, ja Kuu tuntunut tosi hyvältä! Vaikka sillä olikin melko paljon virtaa, ei se radallakaan käyttänyt sitä pöllöttämiseen. Monta kertaa parempi suoritus, kun kumpikaan kauden avauskisojen radoista.
Ennen toista luokkaa ei juurikaan ollut turhaa aikaa, joka olikin hyvä. Kävelin radan ja silloin äiti kävelytti Kuuta, mutta sen jälkeen olikin jo aika kiivetä uudestaan selkään. Meidän lähtövuoro oli toisena, ja näin ollen oltiin ensimmäisessä verkkaryhmässä. Kävelin ja ravailin hetken aikaa pikkumaneesissa, mutta pian saatiin siirtyä verkkaryhmässä kisamaneesiin. Verkkaesteet molempiin suuntiin olivat samat kuin edellisessäkin luokassa, ja tein muutenkin aika samantapaisen verkan muutenkin. Ensin otin laukkaa, ja varmistin siinä, että kaasu ja jarru toimivat. Kuu tuntui yhtä kivan energiseltä, kuin edellisessäkin luokassa ja verkassa. Pystylle tulevat hypyt menivät mukavasti, samoin okserillekin. Aluksi Kuu lähti rynnimään okserille hieman, mutta muutamilla toistoilla ja siirtymisillä Kuukin malttoi hienosti, ja hyppäsi ihan super kivasti!
Perusrata tässä luokassa oli sama kuin edellisessäkin, joten ykkönen ja kakkonen olivat siis viiden askeleen linjana. Nyt muistin pyytää Kuuta eteen jo heti ensimmäisistä askelista lähtien ykkösen jälkeen, jolloin väli tuli kuin itsestään juuri sopivaksi. Matka jatkui tiukemmalla tiellä kolmoselle, joka menikin nyt sujuvammin kuin viimeksi. Neloselle, eli laineelle, oli pidempi tie. Meillä oli kaikki kunnossa, kunnes lähestyimme kulmaan, missä liputtaja seisoi. Koska tämä kyseinen liputtaja seisoi melkein uralla niin, että Kuun olisi pitänyt laukata kohti ja tosi läheltä häntä, tuli pieni ongelma. Kuuhan tunnetusti ei pysty laukkaamaan ihmistä päin tai kohti, joten jo aika ajoissa se väisti liputtajaa rajusti. Tämän seurauksena meillä ei ollut mitään mahdollisuutta päästä enää kääntämään neloselle. No, uusi yritys, mutta edelleen kyseinen liputtaja seisoi tiellä, eikä tälläkään kertaa väistänyt. Lopputuloksen voitte varmaan arvata.
Tässä vaiheessa meidät hylättiin, mutta saatiin jatkaa rata silti loppuun. Nyt kiemurreltiin esteiden välistä sellainen lähestyminen neloselle, ettei liputtaja olisi reitin varrella. Siihen hyvä hyppy, josta jatkettiin hyvän laukanvaihdon siivittämänä vitoselle, joka oli muutettu sarjaksi. Sekin aivan super hienosti, vaikkakin väli oli hieman pitkähkö. Myös 6-7 -linja sujuvassa laukassa viidellä askeleella, sen jälkeen käännös vielä perusradan viimeiselle esteelle. Nyt tiukahko käännös ei venynyt liian pitkäksi, ja saatiin myös viimeiselle sujuva reitti ja hyppy.
Jälleen, rataan ja Kuun suorittamiseen sai olla enemmän kuin tyytyväinen, mutta kieltämättä harmitti kyllä tuo liputtajaepisodi. Vaikka kyseessä olivatkin vain pikkukisat, olisi suotavaa, jos ratahenkilökunta osaisi olla oikealla paikalla jo ihan oman turvallisuudenkin vuoksi. Totta on, että eihän tottunut hevonen olisi varmaankaan kyseistä liputtajaa pelännyt tai pahemmin väistellyt, mutta koska Kuun kanssa tällaiset asiat eivät ole vielä itsestäänselviä vaikka paljon sitä ollaankin jo siedätetty, olisi mukavaa, jos liputtaja olisi esim. edes siirtynyt pois tieltä ensimmäisen kerran jälkeen.
Ei pidä kuitenkaan takertua liiaksi tähän, sillä asiallehan ei voi mitään enää tehdä. Sen sijaan huima parannus edellisiin kisoihin on suuri, ja Kuu toimi tosi hyvin! Nyt löydettiin sellainen fiilis, jossa Kuu eteni reippaasti ja hyppäsi hyvin, mutta jarrut kuitenkin löytyivät aina kun niitä tarvittiin. Myös laukanvaihtojen sujuvuuteen saa olla tyytyväinen, onhan niitä treenattu ihan super paljon! Toivottavasti tämä moodi säilyisi jatkossakin niin treeneissä kuin kisoissakin :)
Muistakaa myös blogiäänestys, joka on auki ensi keskiviikkoon asti! Tämä blogi on siis ehdolla kategoriaan Nuori Nousija, joten jos olet tykännyt seurata meidän menoa täältä tai vaikka Instagramista, käy ihmeessä antamassa äänesi! Äänestykseen pääset tästä.
