Viime sunnuntaina 10.12 meillä oli kauden viimeiset kisat. Ne olivat Kaamos-Cupin kolmannet osakilpailut Niihamassa, ja siellä mentiin 70&80. Nuo kisat ovat aina siitä tosi kivat, että kaikissa luokissa on A.0.0 arvosteluna, ja meininki on muutenkin rento suuresta osallistujamäärästä huolimatta. Nyt joulukuun kunniaksi laitettiin näihin kisoihin yhden kaverini kanssa lisäksi jouluteemaiset kisavarusteet, joista saatiinkin loppujen lopuksi palkinto kansliasta (suklaata :D).
Kaikki ratsastuskuvat (c) Ella Wikholm
Kerrankin onnistuttiin olemaan juuri aikataulussa kisapaikalle saapuessa, ja alkutouhuilut menivätkin aikalailla suunnitelmien mukaisesti. Kun itse olin maksamassa ja kävelemässä rataa, laittoi äiti ponia, ja sain melkein suoraan radankävelystä lähteä verkkaamaan.
Koska lähtönumeromme oli seitsemän, päästiin heti esteveryttelyyn. Toisin sanoen siis meidän ei tarvinnut verkata yhtään pienellä käsihevos-/sileäverkka-alueella, vaan päästiin heti isolle alueelle verkkaamaan, joka Kuun kanssa on enemmän kuin hyvä! Alkuun käveltiin jonkin aikaa, ja sen jälkeen työstettiin jonkin aikaa käynnissä volteilla. Tästä lähdettiin hölkkäilemään, tehden ympyröitä aina sopiviin kohtiin. Aika nopeasti otettiin jo laukkaa, koska siinä Kuu vertyy alkuun parhaiten. Näitten alkuverkkojen jälkeen käveltiin hetki, ja sitten alettiin ottamaan verkkahyppyjä.
Ensin tultiin pari kertaa ristikkoa, joka sujuikin tosi simppelisti. Siitä pystyä muutama kerta, samoin okseria. Saatiin aika hyviä hyppyjä kaikille, ja Kuu pysyi rauhallisena, mutta eteenpäinmenevänä. Otin hyppyjä niin, että aina yhden kahden hypyn jälkeen työstin sileällä hetken, sitten taas yksi hyppy, ja sitten sileätyöskentelyä jne. Kuu tuli aika mukavaksi, ja hyvillä mielin saatiin lähteä viimeistelyverkkaan.
Viimeistelyverkassa otin vielä kaksi hyppyä, ja tein siirtymisiä askellajeissa. Hypyt menivät hyvin, ja Kuu oli edelleen aika kiva. Kohta päästiin jo radalle, jossa ensitöikseni menin näyttämään muutamia esteitä. Kuu ei juuri niitä katsellut, mutta pari estettä oli sellaisia, joille Kuunkin piti melkein puhista. Se kuitenkin rauhoittui nopeasti, ja päästiin aloittamaan rata.
Ensimmäinen oli okseri, jolle aika simppeli tie ja hyvä hyppy. Siinä vaihtui myös laukka hyvin, joten päästiin jatkamaan sujuvasti 2-3-linjalle, joka oli kaareva. Nuo kaksi estettä olivat olleet juuri ne, joita Kuu oli aiemmin katsellut. Kakkospysty, joka oli kapea ja alla muutama muurinpala, meni aika sujuvasti, eikä Kuu juuri korvaansa letkauttanut. Kolmonen, pinkki possuokseri oli taas astetta kamalampi, ja pienen kyttäilyn takia Kuu tulikin tosi pohjaan. Napakalla pohkeella kuitenkin ongelmitta. Tie jatkui nelosokserille, johon myös aika kiva hyppy. Esteen jälkeen ristilaukan korjaus, josta seuraavana 5-6-vinolinja.
Vitosokserille tuli vähän isompi hyppy, mutta muutamien pidätteiden jälkeen saatiin oikein sujuva kuusi askelta kutospystylle. Viimeisinä oli jäljellä vielä 7-8-linja, joka oli myös kaareva, ja ns. "se radan hankalampi tie". Seiskapystylle kaarrettiin lyhyen sivun keskeltä suoraan, ja siitä jatkettiin aika nopeallakin käännöksellä radan viimeiselle esteelle, joka oli aika tavallinen okseri, Myös tämä linja onnistui aika hyvin, ja saatiin juuri se askelmäärä, mitä olin suunnitellutkin. Tuloksena siis aika sujuva ja puhdas rata, sekä ruusuke! Maneesista poistuessa huomattiin myös, että Kuun alaturpis oli jäänyt äitin taskuun, mutta ei se näköjään haitannut menoa.. :D
Tämän radan jälkeen annettiin Kuun huilata jonkin aikaa, ja kerrankin oli aikaa katsella muiden suorituksia ja höpötellä kavereiden kanssa, sillä sitä usein kerkiää tekemään! Jonkun ajan päästä lähdettiin taas verkkailemaan seuraavaan luokkaan, mutta ennen sitä sain tietää vielä kiva yllätyksen; meille oli myönnetty Kuun kanssa vielä kannustuspalkinto, jonka saisi hakea kansliasta!
Toisen verkan aloittelin taas samaan tapaan kuin edellisen. Ensin jonkin aikaa käyntiä, sitten vähän hölkkäilyä, ja siitä laukkaa kevyemmässä istunnassa. Kuu tuntui tosi rennolta, ja tulin kaksi kertaa pikkuristikon. Tahti säilyi rauhallisena kokoajan, ja Kuu tuntui tosi kivalta. Kohta alettiin ottamaan myös pystylle ja okserille hyppyjä. Kuu tuli aluksi aika vahvaksi, ja vauhtia tuli vähän liikaakin hyppyihin. Kuitenkin pienellä sileätyöskentelyllä tuli Kuu rauhallisemmaksi, vaikka ei vauhdista ollut puutetta vieläkään :D Muutamien hyvien hyppyjen jälkeen jäätiin odottelemaan pääsyä viimeistelyverkkaan. Odoteltaessa tein siirtymisiä, ja pidin Kuuta kuulolla.
Viimeistelyverkkaan päästiin taas aika nopeasti, ja siellä otin kaksi hyppyä. Molemmat meni ihan super hyvin, ja nyt Kuu oli oikeasti rauhallinen. Hyvillä fiiliksillä siis odottelemaan radallepääsyä,
Myös tässä radassa rata oli täsmälleen sama, ainoastaan nelosesta oli tehty sarja. Ennen omaa vuoroa kävin näyttämässä Kuulle yhden esteen alle tulleen johteen, ja sitten saatiinkin lähtömerkki. Ykkönen taas hyvin ja sujuvasti. Siitä kaarevalle 2-3-linjalle, joka edellisessä luokassa oli ollut hieman pelottava. Nyt kuitenkin ongelmitta molemmat. Tähänasti Kuu oli tuntunut aika kivalta, tosin vauhtia kyllä löytyi. Nelonen oli kahden askeleen sarja. Lähestyminen hyvin, mutta Kuu pääsi ehkä hieman pitkäksi välissä. Tästä seurauksena B-osa alas, josta lähtikin käyntiin pieni tapahtumaketju.
Kuu otti puomista pienet kiksit lähtemällä eteenpäin, ja itse kallistuin sarjan jälkeisessä kaarteessa liikaa sisäpuolelle. Kevensin istuntaa hidastaakseni Kuuta, mutta samalla aidan vastaantullessa Kuu jarrutti äkisti. Jarrutuksen seurauksena Kuu pompautti mut sisäpuolelle, jonka jälkeen löysin itseni jollakin oudolla tapaa kuitenkin ulkokyljeltä roikkumasta. Kuu tottakai säikähti tätä, lähti äkisti kaartamaa sisälle, ja kohta poni seisoikin kulmassa hämillään, ja mä istuin vähintään yhtä ihmeissään maassa.
Tilanne oli jotenkin tosi outo, ja vasta videolta katsottuna sain käsityksen, mitä siinä oikein tapahtui. Se oli oikeastaan monen eri sattumuksen summa, joka sitten pääsi kärjistymään. Itse selvisin tosi vähällä, vain parilla kuhmulla, mutta kypärä sai senverran osumaa, että uuden hankinta tuli ajankohtaiseksi.
Kuu suoritti kaikenkaikkiaan kuitenkin myös tuon toisen luokan alkuradan hyvin, ja tuntui tosi kivalta, niin kuin ekassakin luokassa! Joten ehkä vähän harmittaa, ettei päästy rataa loppuun, mutta toisaalta kaikki ennen tuota pikku välikohtausta tuntui hyvälle, joten päällimmäisenä kuitenkin hyvä fiilis! Nyt ollaan löydetty aika hyvä moodi radalle, ja Kuu todellakin nauttii hyppäämisestä, ja on kivan yhteistyöhaluinen. Hyvillä mielin voi siis lopettaa kuitenkin tämän vuoden kisakauden tähän, ja suunnata treenit kohti ensi vuotta!
~Pauliina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :--)