7/27/2017

HEI HEI, PARAS OPETUSMESTARI!

Alavuden ratsastuskoulu on siis myyty, ja näin ollen vaihtaa omistajaa. Lähes kaikki hevoset ovat myyty, ja niiden joukossa on myös Ilaro. Ilaro on siis ollut kaikkien näiden vuosien aikana, kun olen Alavudella käynyt, niin mun kestosuosikki, ja se, kellä olen lähes aina mennyt. Niin leireillä, kuin yksityistunneillakin. Ilaro on opettanut aivan hirveästi, ja siitä on tullut yksi tärkeimmistä hevosista mulle.

Nyt kun oltiin Kuun kanssa Alavudella , sain onneksi vielä käydä hyvästelemässä Ilaron. Siitä pari päivää, niin Ilaro muutti hyvään, ja ansaittuun eläkekotiin.

Kaikki kuvat on (c) Senni

Ilaron kanssa tavattiin ihan ekaa kertaa äiti-lapsi-leirillä, vuonna 2011. Silloin en Ilaroon vielä kerinnyt kunnolla tutustua, mutta vuosi siitä olin ensimmäisellä "oikealla leirillä", ja silloin varsinaisesti pääsin tutustumaan Ilaroon. Siitä leiristä lähtien, Ilaro on ollut aina se ykkösheppa. 

Vuodesta 2012 lähtien Alavuden leireistä tuli jokavuotinen perinne, ja kesän kohokohta. Ilaro oli aina hoitohevoseni leireillä, ihan poikkeuksetta. Leirien lisäksi kävin lähes joka kerta kun tulimme mummulaan, estevalmennuksissa Ilarolla. Siellä pääsin hyppäämään haastavampia tehtäviä ja paljon enemmä, kuin omilla tunneilla. 2012 suoritin myös C-merkin Ilaron kanssa.


Ilaro oli kaikkien luottoheppa, mutta monilla hieman laiska. Valmennuksissa ja tunneilla sain sen kuitenkin menemään aina reippaasti, ja varsinkin maastoesteet olivat meidän molempien suosikkeja! 
Ajan myötä tuntui myös siltä, että Ilaro oppi tunnistamaan mut. Kävinhän siellä kuitenkin suhteellisen usein. Olinhan myös aina se, jolla oli leipä, tai heppanami mukana ;) 

Ilaron kanssa olin aina leirikisoissa, välillä meni tosi hienosti, kerran rata päättyi viimeiseen esteeseen, kun Ilaro veti liinat kiinni ja lensin esteen sekaan. (Mainittakoon, että saatiin silti tsemppipalkinto :D). Silti Ilaro oli ihan yhtä ihana, ei haitannut, vaikka välillä tulinkin alas. Yleisesti Ilaron kanssa meni tosi hyvin, joka tunnin jälkeen sai oikeastaan lähteä hymyssäsuin pois. Ikinä ei tullut vastaan sellaista tehtävää, josta ei oltaisi Ilaron kanssa selvitty. Parhaiten jäikin mieleen ratsastuksen opettajan lausahdus hypättyämme ysikympin maastoesteen. "Ilaro luottaa Pauliinaan kyllä kuin kiveen". Siltä se kyllä tuntuikin, mutta toki luotin täysillä itse myös aina Ilaroon.



Vuosi vuodelta meidänkin meno alkoi näyttää paremmalta, ja päästiin kehittymään ratsukkona, vaikka ei säännöllisesti treenattukaan. Ilaron kanssa pääsin kehittymään esteillä enemmän, kuin kenenkään muun kanssa siihen aikaan. Sen kanssa opin ratsastamaan ja näkemään etäisyyksiä, ja vaikuttamaan tempoon, reittiin, hyppyyn, ja ihan kaikkeen! Matkustaminen muuttui ratsastukseksi.

Valmennuksissa ja tunneilla pääsin hyppäämään Ilaron kanssa mun ensimmäisen kasikympin esteen ja radan, sekä ensimmäisen ysikympin esteen niin radalla, kuin maastossakin.


Viimeinen leiri Alavudella oli vuoden 2015 "muisteluleiri" syksyllä, jonne tuli siis sama porukka, kuin meidän kesäleirillä oli ollut. Lerillä menin pelkästään Ilarolla, joka olikin oikea unelmaleiri siis! Tuolla leirillä pääatiin hyppäämään paljon maastoesteitä, ihan ysikymppiin asti.

Tämän jälkeen kävin edelleen yksityistunneilla, kuin Alavudelle päin vain satuttiin. Leireille en enää kuitenkaan päässyt, sillä Alavuden ratsastuskoulun leiritoiminta päättyi vuoteen 2015.

Ilaro oli monien suosikki, enkä kyllä yhtään ihmettele miksi. Sen selkään pystyi menemään kuka vain luottamalla siihen, että Ilaro hoitaa homman. Ilaro olikin, ja onkin oikea monitoimiheppa. Vammaisratsu, alkeisratsu, tuntiheppa, valmennuskaveri ja kisatykki! Ilarosta varmasti monilla on vain pelkkää hyvää sanottavaa <3 Ilaro, jos kuka, oli mitä parhain opetusmestari.


some friends have to walk on four legs just so they can carry around such big hearts

~Pauliina


11 kommenttia:

  1. Ihana teksti ja kuvat! Ilaroa olenkin käynyt katsomassa, kun kaverini kävi Alavudella ennen tunneilla. Se vaikuttaa todella kivalta hepalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Aa kiva, Ilaro on kyllä tosi ihana :)!

      Poista
  2. Ihana teksti ja kuvat! Ilaroa olenkin käynyt katsomassa, kun kaverini kävi Alavudella ennen tunneilla. Se vaikuttaa todella kivalta hepalta!

    VastaaPoista
  3. Osan otot ja voimia <3 olet hyvin onnekas kun sait tutustua noin mukavaan heppaan!

    VastaaPoista
  4. Tiedän niin miltä sinusta tuntuu. Kurja tilanne. Itse olin tuossa tilanteessa parisen vuotta sitten. Vaikka pahalta tuntui niin nyt uuden hevosyrittäjän hepat tuntuvat kivoilta. Aikuisenakin voi tuntea "heppakavereiden" lähtö todella inhottavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, onhan se aina inhottavaa, kun hyvä heppakaveri lähtee. Ehkäpä tuollakin uudella yrittäjällä on joku mukava heppa, jolla voisi joskus mennä :)

      Poista
  5. Hienosti kirjoitettu! :) On se kyllä aina raskasta joutua luopumaan tärkeästä hepasta.

    VastaaPoista
  6. Ihana kirjoitus Ilarosta! �� Ilaro on tyytyväinen ja onnellisen oloinen uudessa laumassaan ♡ Ilaro on tärkeä todella monelle ihmiselle ja ymmärrän ikävän, itse en olisi selvinnyt jollen Ilaroa olisi ostanut, sillä en olisi pystynyt menettämään sitäkin monien myytyjen hevosten joukossa. Lupaan pitää Ilarosta hyvää huolta, ja kuka tietää ehkä saisin joskus Instagramin asennettua (jahka saan puhelimeen tilaa ��) ja postailtua sinne kuvia ja kuulumisia Ilarosta ��
    Rakkain terkuin Ilpo, ja uusi omistaja Eve ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hyvähyvä, tosi kiva kuulla :) Joo, Ilaro oli kyllä monen lemppari, onneksi se nyt pääsi hyvään eläkekotiin <3 Olisi kyllä kiva lukea Ilpon kuulumisia, jos vaan joskus rupeat niitä päivittelemään jonnekin :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :--)