JOULUKALENTERI #10:RATSASTUKSEN HYVÄT JA HUONOT PUOLET

Moikka! Nyt on kympin aika ja ajattelin tehdä vähän listaa ratsastuksen ja hevosharrastuksen ylipäätänsä hyvistä ja huonoista puolista.

+ Saa muodostaa luottamussuhteen hevosen välille

Onko mitään hienompaa, kun se, että iso eläin seuraa sua vapaaehtoisesti tai tulee tarhassa/laitumella portille huutamalla vain sen nimeä tai viheltämällä? Jos on vuokraheppa/oma/yp-heppa, tälläsen suhteen saa muodostettua helpommin, kuin ratsastuskouluhevoseen, koska oot ainut/ yksi muutamasta ihmisestä, joka sitä hevosta hoitaa, kun taas ratsastuskouluhevosilla käy tosi monia. Kyllä kuitenkin ratsikouluheppaankin varmasti muodostettua tälläisen suhteen, ainakin jos käyt useemmin, kuin kerran/viikko.

- Varusteet ja harrastaminen ylipäätänsä on kallista

Ratsastusvarusteisiin jo itsessään menee paljon rahaa ja siihen päälle vielä tunnit, valmennukset yms. Tän takia varmaankaan kaikki jotka haluaisivat aloittaa lajin, eivät sitä pysty tekemään. Myös hevosen ylläpitäminen on todella kallista, joten vaikka kuinka haluaisi hevosen, sitäkään ei ole aina mahdollista hankkia ikinä, sillä huomioon pitää otta kengitykset, mahdolliset eläinlääkärikulut, tallipaikka... 

+ Onnistumiset tuntuu tosi hyvältä

Ja varsinkin sen jälkeen, kun ei ole mennyt putkeen aiemmin. Toki näin on kaikissa lajeissa, mutta ratsastuksessa kun pitää hallita myös hevonen, onnstuminen on erityisen kivaa! Ratsastuksessa oppii myös käsittelemään erilaisia tunteita helpommin, kuten surua, iloa ja pettymystä.

- Arvostelijoita löytyy aika paljon

Toki joka lajissa on myös näitä ihmisiä, jotka arvostelevat toisten tekemisiä tietämättä asiasta oikeastaan mitään, tai muuten vain katsomalla alaspäin. Oon kuitenkin huomannut, että ratsastuspiireissä saatta olla vähän enemmän kyseisen tyypin ihmisiä, kuin useimmissa muissa lajeissa. Myös kateus on yleistä hevosharrastajien keskuudessa ja jos joku sai uudet kalliit housut, pitää joidenkin itse hankkia heti samanlaiset tai ruveta arvostelemaan toista.

+ Ratsastus kehittää monia osa-alueita

 Eli ratsastuskessahan moni asia kehittyy. Kehonhallinta, lihaskunto, motoriikka, kestävyys ja tasapaino. Vaikka harrastaisi pelkkää ratsastusta, sen avulla pysyy hyvin yleiskunnossa.

-Kaikkea arvaamatonta voi sattua, mikä voi johtaa vakavaankin loukkaantumiseen

Kaikessa on olemassa riskinsä, mutta ratsastuskessa ne ovat hyvin isoja, koska ollaan tekemisissä isojen eläinten kanssa. Ei tarvita kuin joku ihan pienikin asia, niin voi käydä tosi pahasti. Ja vieläpä niin, että välillä kun se ei johdu mitenkään itsestä.

+Sosiaaliset taidot kehittyvät

Tallilla ollaan sanoisimpa aina muiden kanssa tekemisissä, joten kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa pitää tehdä. Toki opettajien/valmentajienkin kanssa pitää myös keskustella milloin mistäkin. 

-Välillä kaikki aika menee hevosiin
Toisaalta tää on hyvä, ei ainakaan tuu tylsää. Mutta tää kuitenkin rajoittaakin aika paljon. Esimerkiksi ei ehdi aina nähdä kavereita kun haluaisi. Vapaa-aikaa kotona olemiseen ei viikolla ainakaan jää liikaa, sillä ainakin mä lähden melkein suoraa koulusta tallille ja kotona ollaan vasta yhdeksältä illalla. Itellä ei ole kouluhommat kuitenkaan kärsineet, sillä automatkat yleensä luen kokeisiin, jos sellainen on tulossa :D Läksyjä yleensä teen vasta kun tuun tallilta, sillä ennen sitä ei ole aikaa ja autossa en pysty kun tulee huono olo. Koulubussi on myös hyvä paikka läksyjenteolle ,:D

+Harrastamismuodon voi itse valita ja määritellä
Hevosharrastuksessa on todella monipuolisesti tarjontaa. Voit valita, haluatko keskittyä esteisiin, vai kouluratsastukseen, tai yhdistää vielä molempiin maastoesteet ja mennä kaikkia kolmea samanverran! Jos ratsastaminen ei innosta, voi mennä ravipuolelle tao valita vikellyksen tai maastakäsittelyn. Jos haluaa kisata, saa vapaasti päättää, kuinka paljon. Ja jos ei halua kisata, sekin on fine. Eli mahdollisuuksia on todella monia.

Ootteko te samaa mieltä? Onko teillä vielä jotain muita kohtia?

~Pauliina