HAMMASONGELMIA JA UUSIA VALMENNUSKUVIOITA

Vuodenvaihde on ollut meillä aika tapahtumarikasta aikaa, sillä siihen on mahtunut niin yllättäviä hammasongelmia, kuin valmennuskuvioiden uudelleenmiettimistä. Toisaalta jatkoa ajatellen nämä molemmat asiat kuitenkin vaikuttavat vain positiivisesti, vaikka ne saattavatkin aluksi kuulostaa ei-toivotuilta. Nyt tarkoitus olisikin hieman valaista teitä, että mitä meille tällä hetkellä kuuluu!

Aloitetaan vaikka siitä hammasongelmasta. Varmaan blogia pidempään seuranneet tietävätkin, että meillä on ollut hieman vaikeuksia löytää Kuulle täysin sopivaa kuolainta kouluun. Kuolaimettomilla Kuu on tukeutunut tosi hyvin ja ottanut hyvän tuntuman, mutta kuolaimilla ollaan saatu pelata aika paljon, sillä joku kuolain on tuntunut aina hetken hyvältä, mutta jonkin ajan päästä se ei enää ole ollutkaan kovin hyvä. Raspauksessa ei ole juuri ilmennyt aiemmin suurempia ongelmia, ja nyt pari viime kertaa raspausvälinä ollaan pidetty jopa puolta vuotta.

Pahoittelut, mutta postauksessa vain vanhoja kuvia, koska uusia ei tällähetkellä ole!

Pari viikkoa sitten Kuulla olikin ensimmäinen raspaus täällä uudessa paikassa. Pari viikkoa ennen sitä Kuu oli alkanut olemaan taas vähän huonompi koulukuolainten kanssa, ja mentiinkin aika paljon kuolaimettomalla, koska raspaus oli kuitenkin lähellä ja epäiltiin, että siellä saattaisi olla joku hammaspiikki tms. Raspauksessa kuitenkin selvisi pikku yllätys, Kuulla nimittäin oli vielä sudenhampaat ylhäällä! Hampaat, jotka olisi pitänyt poistaa jo aika päiviä sitten. Se tulikin kyllä aika suurena yllätyksenä, koska kukaan eläinlääkäri ei ollut aiemmin kiinnittänyt niihin mitään huomiota, saati sitten ehdottanut niiden poistamista. Onneksi ne saatiin kuitenkin vihdoin siististi poistettua, ja Kuu käyttäytyi hienosti koko poiston ajan.

Tässä olikin varmasti syy epätasaiseksi taipuvaan tuntumaan, sekä tunteeseen lähes kaikkien kuolaimien sopimattomuudesta. Vähän kyllä ihmetyttää. miksi kukaan ei ole aiemmin sanonut niistä mitään, onhan Kuuta raspattu mun aikana kuitenkin useampaan otteesseen. Pääasia on tietysti nyt kuitenkin se, että sudenhampaat on saatu poistettua, ja päästään jatkamaan treenejä tietäen, että ainakin nyt kaikki on kunnossa♥

Hampaanpoiston jälkeen mentiin reilu viikko kuolaimettomilla, että Kuu saa rauhassa parannella suutaan. Lähinnä hiottiin perusratsastusta ja höntsäiltiin, mutta puomejakin otettiin kerran kentän pohjan sen salliessa. Kuu toimi ihan mukavasti joka päivä, ja saatiin korjattua tuona aikana myös sitä ongelmaa, ettei Kuu tulisi niin raskaaksi edestä kuolaimettomilla ratsastettaessa. Nyt ollaan pikkuhiljaa palailtu ratsastukseen myös kuolainten kanssa, ja alkuun Kuu ei oikein osannut ottaa vielä uudenlaista tuntumaa kunnolla, mutta pikkuhiljaa se alkaa paranemaan, ja ollaan saatu nyt jo ihan supersuper pätkiä ilmaa että Kuu puree kuolaimeen tai on epätasainen. Tottakai se vie oman aikansa, kun se tottuu uudenlaiseen tuntumaan ja kuolainten paikkaan suussa, mutta sen mukaan mennään ja annetaan Kuun rauhassa totutella uuteen tilanteeseen :)

Sitten niihin valmennusjuttuihin. Este- ja kenttäseuravalkkujen, sekä Kaisan viikottaisten (koulu)valkkujen lisäksi ollaan käyty Niihamassa viikottain myös Tyttelin estepienryhmässä (max. 4 hlö), joka siis vastaa aika lailla sekin valmennusta. Tämä systeemi onkin toiminut pitkään aika kivasti, ja ollaan saatu treenata hyvällä rytmillä sekä monipuolisesti. Viimevuoden loppuun oli kuitenkin aika päättä nuo Niihaman tunnit. Syynä tähän oli esimerkiksi se, että myös aiemmin pienryhmätunteina olleet tunnit muuttuivat kuuden hengen ryhmätunneiksi.

Vuoden alusta aloitettiinkin ihan huippusysteemi, jossa siis Niihaman tuntien tilalla käydään maanantaisin kenttäratsastaja Aki Karhanpään estevalmennuksissa, ja näin ensimmäisen kerran jälkeen voin sanoa, että vaikuttaa tosi hyvältä! Lisäksi meillä on edelleen seuraeste ja -kenttävalkku pari kertaa kuukaudessa, sekä Kaisa tietysti myös viikottain! Mun mielestä tekeekin ihan hyvää aina välillä muuttaa hieman näitä kuvioita, sillä toisella valmentajalla on varmasti ihan eri juttuja annettavanaan, kuin edellisellä. Toki en siis suosi sitä, että valmentajaa vaihdetaan joka kuukausi, mutta ymmärsitte varmaan pointin. 

Edellä mainitun asian huomasinkin jo ensimmäisellä kerralla, kun oltiin Akin valmennuksessa. Keskityttiin ensin sileätyöskentelyyn, ja kun oltiin saatu hepat hyvin avuille, alettiin hyppäämään. Tehtiin koko valmennus aika teknisiä tehtäviä, joka olikin kivaa vaihtelua. Niihamassa keskityttiin paljolti parantamaan yleistä suorittamista, joten tekniikkatehtävät ovatkin tähän väliin erittäin hyviä! Koko valmennus meni aika mukavasti, vähän meinasi Kuuta jännittää erilainen maneesipääty kuin yleensä (:D), mutta muuten meni oikein kivasti. Aki kehuikin Kuuta, että se käyttää itseään kyllä tosi hyvin hypyissä, sekä hyppää muutenkin hyvin!

Näillä näkymin meidän jatko näyttää aika mukavalta, koska hammas-/kuolainongelmat ovat todennäköisesti historiaa, ja uudet valmennusjutut tuntuvat enemmän kuin hyviltä! Kuu on lisäksi nyt tuntunut jo tuntunut paremmalta ratsastaa kuin ennen, ja se esimerkiksi tulee paljon kevyemmäksi ja ryhdikkäämmäksi koulussa, kuin ennen. Ja onhan se tietty selvääkin, kun ennen kuolain on painanut ikävästi sudenhampaisiin. Ehkä meistä vielä tulee kouluradoillekin hyvä pari, kun ollaan ensin saatu uudenlaisessa fiiliksessä kaikki kohdilleen! ;)

Onko teillä ollut suuria muutoksia lähiaikoina?

~Pauliina